"Emmä tiedä, oon vaan töissä täällä"

Ajatuksia Suomen tulevaisuudesta

Posted by Janne Cederberg on December 11, 2014
Category: politiikka
Tag: video

Viime viikkoina olen Facebookin kautta kiinnittänyt huomiota ja lukenut useamman artikkelin siitä kuinka rakkaan isänmaamme byrokraatit hankaloittavat yrittäjien toimintaa erinäisillä absureilla luvilla; mainittakoon vaikka vajaan viikon takainen parturikampaajien lupamenettely itsenäisyyspäivän aukioloon: olisi pitänyt olla asiakasvarauksia, että voi hakea lupaa; mutta miten otat varauksia jos et ole varma voitko palvella asiakkaita? (Edit: osoittautuu, että ilmeisesti keskusteluyhteys päättäjien ja kampaamoalan edustajien välillä on ainakin jossain vaiheessa ollut ontuva.)

Toinen yksittäinen esimerkki byrokraattien lähes äärettömästä viisaudesta on sakottaminen pysäköintikiekon merkitsemisestä aikaan 7:30 jos kiekonkäyttö alkaa klo 8:00. Kyllä, olisihan se pitänyt merkitä puolta tuntia myöhemmäksi, mutta jos oletetaan sallitun pysäköintiajan ko. paikassa olevan tunnin verran, ketä tämä haittasi paitsi pysäköijää itseään? Byrokraatti, muistatko ajatella myös omilla aivoillasi? Vai oletko “vain töissä täällä”? No, ehkäpä sinullakin on tulostavoite, kuten “tavoittelemme vuotuista 10 % kasvua langetettujen sakkojen määrässä”.

“Joku” on suosittu henkilö

“Ei minun tarvitse, kyllä joku hoitaa [asian X].” Mistä lähtien meistä suomalaisista on tullut vastuunpakoilijoita? “Joku” on kovin suosittu toimija. “Ei saa syyllistää ketään yksilöä, sehän tuntuu ikävältä.” Totta, syyllistäminen ei ole ensisijainen asia, mutta vastuun pakoilu, nimettömän byrokratiarattaan, monikansallisen yhtiön, oman henkilöhistorian tai laiskuuden taakse piiloutuminen ja sitä kautta vastuun pakoilu ei kuitenkaan ole aikuinen tapa hoitaa asioita.

Alla videon muodossa esimerkki siitä mitä positiivinen asenne ja asioihin tarttuminen voivat saada aikaan. Videolla kerrotaan Detroitin kaupungissa toimivasta yrityksestä, joka palkkaa vain kodittomia. Yritystä pyörittää 24-vuotias naisyrittäjä. Ei sovi unohtaa, että video on GAP:in inspiroivaksi tarkoitettu mainosvideo ja saattaa siten antaa kiillotellun kuvan asioista, mutta mikäli tiedät Detroitin kaupungin historiaa, ymmärrät haastateltujen kokeneen kovia ja siitä huolimatta asenne vaikuttaisi olevan muuta kuin katkera ja lamaantunut:

Tässä hiukan kuvaa siitä millaisessa ympäristössä edellä kuvattu yritys toimii:

Suomen asenneilmapiiristä

Tänään luin yrittäjä ja tv-kasvo Jyrki Sukulan näkemyksiä siitä mikä hänen mukaansa “mättää” Suomessa. Sukula toteaa näin:

“Valtaosa ihmisistä ruikuttaa surkeaa kohtaloaan, mutta eivät tee mitään sen eteen, että asiat muuttuisivat. Ihmiset odottavat, että kohta tulee moderni Kekkonen, joka johdattaa kansan pois tästä ahdingosta.”

Sukulalla on radikaali ehdotus:

”Minimipalkka pois. Hyville ei voi maksaa tarpeeksi, koska huonoille joutuu maksamaan liikaa.”

Me suomalaiset olemme kansakuntana totuttaneet itsemme paapovaan yhteiskuntaan. Pari sukupolvea sitten Suomi rakennettiin “nollasta” mallimaaksi ja nyt olemme oppineet liian hyvälle. “Kyllä joku hoitaa.” Mutta ei se yhteiskunta vaan niin toimi, että systeemisesti pelätään vastuuttaa ihmisiä, koska “se ei tunnu kivalta”. Tämän puolesta Sukulakin käsittääkseni otti epäsuorasti kantaa edellä.

(Edit: Minimipalkan poisto ei ole ongelmaton asia; itse tulkitsin Sukulan ehdotuksen ensisijaisesti viestinä siitä, että laiskuus ei saa olla kannattavaa. Mainittakoon toisaalta, että Seattlen kaupunki teki 2014 alkupuolella vastakkaisen linjauksen nostaessaan minimipalkkaa. Kumpi on oikeassa, Sukula vai Seattle? Vai ovatko molemmat (johtuen erilaisista taustatekijöistä) vai ei kumpikaan?)

Suomen tulevaisuudesta

Tulee mieleeni seuraava katkelma eräästä maailmankirjallisuuden tunnetusta teoksesta. Tarkoitus ei ole synkistellä enempää kuin on tarpeen vaan ennemminkin olla realisti:

“Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi? Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin aseistettu mies.”

Suomessa on paljon mahdollisuuksia ja meillä suomalaisilla paljon osaamista. Näin totesi hiljattain esimerkiksi Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck. Yhdysvallat ei ole maana täydellinen, mutta varmastikin voimme oppia heiltä. Oreckin mielestä Suomella on paljon annettavaa. Meidän on kuitenkin ensin itse tajuttava tämä ja sitten uskaltauduttava ulos suomalaisesta “Mitähän muut minusta ajattelee?” -katsannosta.

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu siltä kuin Suomi keskittyisi tällä hetkellä maan sisäiseen valtapelineppailuun samoin kuin Nokia 2005 paikkeilla. Pöhötauti on iskenyt ja **si noussut päähän, mutta vielä ei olla kollektiivisesti ja isossa mittakaavassa havahduttu asiaan.

Toivottavasti heräämme ja teemme tarvittavat (kipeätkin) päätökset ajoissa, jottei Suomelle käy kuin Nokialle. Tarvitaanko Koneen entisen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan kuvaamaa kivisempää tietä? Toivottavasti ei. Mutta haasteet eivät ratkea “nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin” -ajattelulla. Yksikin ihminen ja yksikin läpiviety idea voi aikaansaada merkittäviä muutoksia kuten ylempi kahdesta videopätkästä antaa osviittaa.



Comments